Minua pyydettiin kirjoittamaan blogikirjoitus Kuopion Forenomin kuulumisista. Upeaa – oli ensimmäinen ajatukseni. Savolaisittain homma lähtee totta kai valssille heti kirjoituksen alusta lähtien. Mitään tietoa ei tulla varmastikaan käsittelemään suoraan tässä tekstissä. Kaikki ”kuulumiset” pyöritellään mahdollisimman monimutkaisesti niin, ettei kirjoittajakaan tiedä, mitä asiaa tekstissään käsittelee. Lopulta itse asia jää siis hämärän peittoon ja jokaisen lukijan omaan harkintaan, mihin aikansa on tuhlannut. Tämä on varoitus tässä vaiheessa, että minua on turha jälkikäteen syyttää ajankulusta.
Täytyy sanoa, että veri vetää erilaisten juttujen kirjoitukseen. Isäni teki työuransa paikallislehdessä. Hän toimi uransa aikana myös päätoimittajana Nilsiän paikallislehdessä Pitäjäläisessä. Lehden pääkirjoitus oli tuolloin nimetty osuvasti ”Kauhasuja” -nimellä. Kirjoituksessa isä käsitteli paikkakunnan ajankohtaisia asioita lyhyesti. Lyhyesti ei ole minun tapani toimia. Tässä vaiheessa tulee heti mieleen vanha sanonta ”mitä lusikalla on annettu, on turha kauhalla ammentaa”. Kun kerta sukunimi velvoittaa, niin kauhatolkulla on ajatuksen virtaakin tulossa.
Eihän Kuopiossa ole kiire minnekään
Kuopio mielletään paikaksi, jossa kellään ei ole kiire minnekään. StandUp -koomikko Ilari Johansson luonnehtii savolaisia hassun leppoisiksi ihmisiksi. Hänen mukaansa konduktööritkin muuttuvat Savon rajalla erilaisiksi. Muualla Suomessa repliikki on ”… mukaan tulleet…ja matkaliput olkaa hyvä” niin Savossa konduktööri ilmoittaa ”Olokaapa vuan niin höveleitä ja vilautelkaahan niitä tikettilöitänne”.
Savolaiseen elämäntyyliin kuuluu asioihin suhtautuminen huumorilla ja välillä muualta tulijalla voi olla tunne, että asia ei etene ollenkaan. Myös tietynlainen saamattomuus jostain syystä yhdistetään savolaisiin. Oma kokemukseni ja itsetutkiskeluni on osoittanut, että kyllä savolaisetkin osaavat ja pystyvät – onhan Suomen ehdottomasti tunnetuin keksijäkin kuopiolainen. Moni keksintö, mitä ilman suomalaiset eivät kerta kaikkiaan voi olla ilman, on hänen pohdintojen tuotetta. Mitäpä tekisit, jos kaksikeulaista autoa tai mäkihyppylinkoa ei olisi keksitty. Hänellä on toki myös yli 50 muuta patenttia voimassa ja hän on luonut merkittävän osan suomalaisesta televisioviihteestä. Toki Kuopiosta tulee nykyään muitakin hienoja keksintöjä. Esimerkiksi älyvaatteita valmistavan Myontecin odotetaan tekevän merkittävät liikevoitot lähitulevaisuudessa.
Kuopion liike-elämässä näkyy vahvasti omaan juttuun uskominen ja hillitön yrittämisen tuuli. Muutamia isoja talouden peruslypsylehmiä on hävinnyt muutaman vuoden sisään, mutta asia on tasapainottunut uusien investointien mukana. On myös jännä nähdä mitä uudet miljardihankkeet tuovat mukanaan. Yritykset puskevat tahtoaan läpi ja haluavat valloittaa maan. Tästä pidän hienona esimerkkinä erään paikallisen rakennusalan yrityksen jalkautumisen kolmelle muulle paikkakunnalle kesän aikana.
Pöhinä kutittelee kivasti
Voidaan siis sanoa, että Kuopiossa on hieno myönteinen kutina päällä tällä hetkellä. Tämä kutina kutittaa kivasti myös meidän liiketoimintaamme. Kysyntä tuotteellemme kasvaa jatkuvasti ja kilpailijoita alkaa myös tulla markkinoille. Syyskuun alussa aloittanut yrittäjävetoisen kilpailijan toiminta todennäköisesti näkyy myös meille kysynnän kasvuna. Suurta murhetta en kilpailijasta kanna, vaan näen tilanteen enemmänkin positiivisena piristeenä markkinoihimme.
Vuokranantajatkin ovat huomanneet tämän markkinaraon. Saan päivittäin seuraavanlaisia yhteydenottoja asunnonomistajilta: ”Teidän kilpailija on käynyt katsomassa myös meidän asuntoa, etkös sinäkin olisi kiinnostunut siitä?”, ”Paljos siitä maksaisit – se tarjosi tämän verran!”. Myös isoja kohteita on tarjottu Forenomille Kuopiosta kaikenlaiseen toimintaan. Yhden kerran on oltu jo lähellä, että uudenlaista toimintaa olisi tullut myös Kuopion tarjontaan, mutta asia antaa vielä odotella itseään.
Tästä tuli mieleen toinen sketsi samaiselta klovnilta, johon aiemmin viittasin. Mitä jos ensimmäinen ihminen kuussa olisi ollut savolainen, niin mitä se olisi sanonut. ”Tiällä kuu, v***taako maa? Tämä on pieni askel minulle …..vua empä taija ottaa koko askelta….”
Liiketoimintaa muailman navassa
Kuopion tori tunnetaan vilkkaasta sykkeestä ja vanhan torikauppiaiden ajan tunnelmasta. Tori toimii Kuopion keskustana eli sydämenä (muualla maailmassa). Mutta savolaiset ovat nimenneet tuon paikan Mualiman navaksi. Torin ympäristöllä liikkuu monenlaista kulkijaa ja nykyään tuo alue on rauhoitettu autoilta liikekeskustaksi ja kävelykaduksi. Muutos ei kuitenkaan ole ollut halutun lainen vaan nykyään ihmisvilinä on siirtynyt enemmän pois keskustasta lähialueiden kauppakeskuksiin. Yritykset ovat myös huomanneet tämän ja siirtäneet toimintansa ihmisvilinän mukana. Keskustan liiketilat tyhjenevät ja shoppailureissut pitää nykyään tehdä suurissa keskuksissa. Onneksi sentään lihapiirakkakoju seisoo päivittäin torilla ja torikauppiaat pitävät tunnelmaa yllä.
Meidän liiketoiminnassa keskusta on kuitenkin se paikka mistä majoittujamme haluavat sänkypaikkansa ottaa. Olemme koittaneet saada tasokkaita asuntoja myös lähiseudulle kokeilumielessä ja mielestäni olemme näissä kokeiluissa onnistuneet hyvin. Onko keskusta sittenkään se ainoa oikea sijainti majoituspaikalle? Voisin väittää, että on – mutta toisaalta ei ole. Toiset haluat rauhaa, kun taas toisille on tärkeää, että sydän sykkii 200 kertaa minuutissa koko ajan. Mainintana voi todeta, että en tarkoita takykardiaa vaan sykkivää keskustaa, joka ei koskaan nuku.
Voisi toisaalta myös ajatella, että sydämen sykkiminen kuvaa intoa ja rakkautta majoitusliiketoimintaan. En voisi kuvitellakaan, että tekisin enää mitään muuta työtä kuin tätä. Jokainen päivä on erilainen ja omanlaisesti kiva. Laji toisaalta nostaa välillä sykettä, mutta kun tietää, miten asioihin pitää suhtautua, myös syke rauhoittuu. Vuosi aluepäällikkönä on opettanut minulle paljon majoitusliiketoiminnan perusteita. Sanotaan, että enemmän, kuin mitä opin hotellinliikkeenjohdon ammattiopinnoissani.
Kokemusten summa
Tiettyjä asioita ei voi opettaa vaan ne pitää itse kokea. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, etten ole vielä nähnyt kaikkea vaan paljon on vielä koettavana. On upeaa seurata, kun omat työntekijät onnistuvat työssään erinomaisesti. On myös toisaalta hienoa, että saan tukea heitä silloin, kun he tarvitsevat neuvoa työn vaativissa tilanteissa.
Ollakseen hyvä, pitää osata olla myös huono. Jos haluaa voittaa, pitää osata ottaa häviö vastaan leuka pystyssä. Mutta aina, luja tahto vie läpi harmaan kiven – vaikka strategiamielessä on hyvä välillä miettiä, mitä on tekemässä. Pelkästään siis tahtoikäisenä opittu ”minä haluan” ei riitä työelämässä onnistumiseen. Pitää välillä miettiä ”mitä haluan?”.
Kaikki asiat kehittyvät, kun aika menee eteenpäin. Niin myös meidän pitää kehittyä ajan kuluessa. Olen itsekin vielä pikkupoika tässä toimessa ja innokkaana odotan tulevia haasteita. Toivottavasti syke kerkeää rauhoittua välillä myös tulevaisuudessa.