Välinpitämättömyyden kuplasta puhkesi feeniks-lintu

Esimieheni antoi minulle ennakkotehtävän, johon piti kirjata vuoden 2016 pahimmat mokani ja mitä niistä opin. Kirjasin, että suurin mokani oli aiempi välinpitämättömyyteni.

Yrityksissä on jälleen kehityskeskustelujen aika. Niin on meilläkin. Esimieheni antoi minulle ennakkotehtävän, johon piti kirjata vuoden 2016 pahimmat mokani ja mitä niistä opin. Kirjasin, että suurin mokani oli aiempi välinpitämättömyyteni. Kävin töissä ja suoritin asioita. Motivaationi oli heikko, enkä nauttinut siitä mitä tein päivittäin. Olin käpertyneenä omassa kuplassani ja katselin työelämää omasta surkeasta näkökulmastani. En ottanut vastuuta tai tehnyt muun työyhteisön kanssa yhteistyötä. En oikeastaan halunnut nähdä tai kuulla muista kuin lähimmistä kollegoistani.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen puhkaissut kuplani ja noussut feeniks-linnun lailla. Tätä kirjoittaessani voin rehellisesti sanoa, että nautin työstäni.  Mikä parasta, olen innostunut työstäni kuin pikkupoika päästessään luistelemaan peilikirkkaalle jäälle! Nyt työnteko on minullekin paljon antoisampaa, ja yhteistyössä syntyy myös tulosta!

Muutos on myös huomattu työyhteisössäni, ja saan nykyisin paljon enemmän vastuuta kuin aiemmin. Minuun luotetaan, mielipiteitäni kuunnellaan ja arvostetaan. Se innostaa ja motivoi entisestään, vaikka välillä uusien asioiden epämukavuusalue hermostuttaa ja tekee oloni epävarmaksi.

Mistä muutos lähti liikkeelle? Muutos lähti liikkeelle siitä, että tajusin oman tilani. Halusin tuntea positiivisia fiiliksiä työpäivän jälkeen negatiivisten sijaan. Ymmärsin että minun matkani ammattilaiseksi on vasta alussa monessa asiassa.

Tein valinnan: “Olenko huikea työkaveri vai paska työkaveri?”

Päätin olla huikea!

En enää syytellyt muita, vaan otin itseäni niskasta kiinni. Halusin olla sama luottomaalivahti, joka olen pelatessani 3-divarissa. Tein suunnitelman opiskella motivoituneemmaksi työntekijäksi.

Luin Tony Dunderfeltin kirjan “Minä – onnistujaksi joka OLEN” psykologi kirjoitti kirjassaan: ”Saamme, pystymme ja osaamme muokata mielemme sisältöjä, kunhan ensin hoksaamme, mistä on kysymys. Oman todellisuuden laajentaminen ja käytössä olevien skriptien muokkaaminen ei oikeastaan ole niin vaikeata kuin ensin voisi luulla. Itsetuntemuksen kannalta on todella tärkeää oppia suhtautumaan omiin tunteisiinsa, varsinkin ”negatiivisiin”, oikealla tavalla. Ihmiset tekevät aivan liian nopeita ja yleensä liioittelevia tulkintoja elämästään sen perusteella, miltä tunne tuntuu.”

Kirjan ajatukset tuntuivat erinomaiselta ohjenuoralta suunnitelmani toteuttamiseen. Yksi kirjan teeseistä on, että jokainen pystyy vaikuttamaan siihen minkälainen oma asennoituminen tapahtuviin asioihin on. Päätin siis muuttaa mieleni avoimemmaksi ja positiivisemmaksi ainaisen negatiivisuuden sekä välinpitämättömyyden sijaan.

Olen pelannut ikäni joukkuelajeja, jääkiekkoa, sählyä ja jalkapalloa ja menestynyt niissä. Oman kasvuni myötä tiivistä työyhteisöstä on tullut minulle kuin joukkue. Voin puhua asioistani suoraan niin toimitusjohtajalle kuin hostille. Totuus on, että toisten kanssa tulet paremmin toimeen kuin toisten. Mutta ketään ei pidä jättää yksin ja apua tulee tarjota, jos joku sitä tarvitsee.

Olen iloinen, että vihdoin muistan myös työssäni vaalia asiaa, jota olen jo urheilussa toteuttanut jo junnuista saakka. Yritän kohdella jokaista niin kuin itse toivoisin minua kohdeltavan.

Tulevaisuudessa haluan olla vieläkin tärkeämpi palanen Forenomin työyhteisöä. Tehdä kehitystyötä, kommunikoida aktiivisesti sidosryhmien kanssa ja tarttua aina siihen tehtävään missä on tarvetta. Substanssiosaamiseni tukee toki tätä tavoitetta. Koen, että henkiseltä puolelta tulee suurin arvo kehittymiselle ja se ratkaisee minun työelämän roolin tulevaisuudessa. Tähän toivon esimieheltäni ja työkavereiltani edelleen tukea ja kannustusta. Nyt olen valmis aivan eri tavalla vastaanottamaan ja antamaan palautetta.

Nykyään ymmärrän, että avoin keskustelu ja palaute on minusta välittämistä ja auttaa minua löytämään oikean tien kohti tavoitettani. Koen että, henkilökohtaisen ja tiimipalauttaan saaminen on ollut erittäin positiivinen sekä kannustava asia.

Mikä sitten ratkaisee tiesi innostuneeksi onnistujaksi? Koen sen olevan viimeiseen asti asennekysymys: oma päätös olla positiivinen ruokkii positiivisuutta ympärille. Muutoksen täytyy lähteä pohjimmiltaan jokaisen omasta asenteesta, ollakko vai eikö olla.

Joko olet kuoriutunut omasta kuplastasi?

 

Oletko sinä huikea työkaveri? Jätä meille avoin hakemus!

Avoimet työpaikat

 

By Anttipekka Mölsä, Bold Decision Maker